Mahalaskutilitys ja RPT-sekasortoa

Viimeisimmästä kolmesta RPT:stä ei ole juuri tietoa tallessa; ei muistiinpanoja, ei tuloslistoja. Tilanne korjaantuu ensi kerralla, kun teen taas tarkemmanlaisen raportin. Sen verran muistelen, että Sake on voittanut yhden kuin myös Teemu. Eilisen pelin vei todellinen yllättäjä, Miia, Saken ollessa toinen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Sake ja Teemu ovat nousemassa siitä muutaman pelin ahdingostaan, kun taas minä (ja Raipe?) olemme hieman laskujohteisessa. Tämä ainakin siihen nähden, mikä putki meillä oli yhteen väliin. Sovimme kuitenkin Raipen kanssa, että ensi kerralla olemme taas headsupissa keskenämme ;> Olen myös aikani kuluksi laskeskellut tilastoja, keskimääräisiä sijoituksia ja sitä, ketkä ovat rahallisesti johdossa turnauksistamme. Pitää julkaista niitäkin joskus.

Kolmessa viime pelissä olen härfäillyt kipeänä. Se ei ole tulokseen vaikuttanut, mutta on melko rasittava keskittyä kun pään sisällä ajelee Meksikon pikajuna ja Lapin Aslakki jodlaa täyttä huutoa. Kaksi edellisintä RPT-turneeta on siis mennyt ihan metsikköön omalta osaltani. Sunnuntaina laitan syyn osittain mahdottoman huonoille korteille. Laskin lyhyehkön taipaleeni (sijoituin neljänneksi) aikana yhdeksän 27-kättä, kahdeksan 25-kättä ja kuusi 36-kättä ja muuta mukavaa. Bluffillahan saikin ihan nasevasti rahaa, mutta ei se vaihe loputtomiin jatkunut. Ei nämä jääneet varsinaisesti kaivelemaan, vaan se käsi, jolla Sakelle rahani hävisin. Olisi pitänyt noudattaa sitä naisen vaistoa ja foldata. Potti oli jo melkoinen, pöydässä suoran vetoa ja parit ysit. Itselläni oli kädessä 96o, BB. Niinhän se meni, että Sake vei minua isommalla kickerillä, häneltäkin nuo kolmoset kun löytyivät. Tein typerän päätöksen laittaessani itseni likoon, luulin kai hänen bluffaavan [mitä oli illan aikana paljon tapahtunutkin]. Sinänsä piti kuitenkin maksaa loputkin, että olin aikalailla shortstacked ja jos en olisi alliniin lähtenyt, olisin todennäköisimmin kuihtunut hyvin nopeasti pois. Sake sai kostonsa, minä olin hänet aiemmin illasta tiputtanut - tosin hän pääsi rebuylla takaisin mukaan. Eipä tästä mahdoton ketutus jäänyt pienen psyykkaustauon jälkeen.

Entä eilen sitten? Ihan veikeää, alkuturnaus meni erittäin mukavasti ja taisin olla chipleader jonkin aikaa. Ei niitä käsiä paljoa tullut, mutta pikkuvoittoja keräilin sieltä sun täältä. Yksi imaus kuitenkin riitti tuhoamaan pelini. Minulla oli kädessäni 55 ja pöydässä yksi vitonen. Raipe lähti alliniin värin vedolla sekä suoran välistävedolla, sillä hän oli todellinen shortstacked ja tavoitteli kai osittain rebuyta, joka olisi ollut mahdollinen enää tuon käden jälkeen. Raipe sai riverillä sen värinsä ja oli minun vuoroni jäädä vähempiosaiseksi. En ollut ihan pulassa, mutta korttien kuivuus heikensi tilannetta. Muiden keräillessä ässäparin kaltaisia monstereita sain tyytyä roskiin. Bluffaaminen ei ottanut tulta alleen, kun ei ollut paljoa millä korotella ja joku chipleadereista olisi allinitkin varmaan katsonut. Muutaman satkun ollessa enää jäljellä katsoin Guidon korotuksen (joka vaati kaikki chipsini) nelosparilla, sillä seuraavat blindit olisivat syöneet minut. Miiakin lähti mukaan ja sattuipa niinkin kivasti, että vastassani olivat AK ja QQ. Ei tullut nelosia pöytään.. Kuihduin siis pois, mutta jos positiivista puolta haetaan, en mennyt tilttiin tuon Raipelle häviämäni käden jälkeen ja tehnyt hätäisiä ratkaisuja.

Minulla ei ole enää syytä elää! Muut ehdottelivat parvekkeelta hyppäämistä, hirttäytymistä ja muita mukavia konsteja päättää elämäni. Voi kuinka söpöä, kiitos kaverit. Kuitenkin sain kolme puhelua pelien jälkeen.. En tehnyt mitään radikaalia itselleni. Lähdin ensimmäistä kertaa ikinä pois ennenkuin loppuratkaisu nähtiin. Tähän oli kaksi syytä. 1) En halunnut pilata muiden mielialaa kun olin itse todella närkästyneessä olotilassa. 2) Oli aika huono olo ja taisi kuumekin nousta jonkin verran.


Miksi tämä mahalasku sitten ottaa niin koville? Joku heitti, että enhän minä rahallisesti näihin kaadu, kaksi epäonnista turnausta. En niin. Ei se ole se raha. Olen huono häviäjä siinä mielessä, että otan tappiot turhan raskaasti. Voitonhalu ja kilpailunhakuisuus ovat huonoja piirteitäni, ja siksi tappiot närkästyttävät niin pokerissa kuin muillakin elämän osa-alueilla. Kunnianhimo ajaisi voittamaan ja olen tyytyväinen yleensä vain jos pääsen headsupiin. Toisaalta tyydyn sijoitukseen kuin sijoitukseen jos vain olen päässyt pelaamaan hyvän pelin, mutta harvoin se peli sellainen on, jos tulosta ei synny. Pokerinpelaajana ja ihmisenä olisi kai tärkeää, että pystyisin vähän lieventämään näitä luonteenpiirteitäni ja löytämään jonkinlaisen tasapainon. Tiedostan nämä heikoiksi kohdikseni. En ole myöskään vielä keksinyt miten nollata tilanne ja jatkaa ensi kerralla aivan uudelta pohjalta turnausta.
Pitäisi perehtyä Ledererin ajatuksiin ja etenkin Poker&Zen-juttuihin.. Huonoja kausiahan kun tulee kaikilla ja kun tarkemmin ajattelee, ei minulla vielä yhtä kunnollista sen kaltaista ole ollutkaan. En lue kahta ala-arvoista peliäkään sellaiseksi, ensi kerran jälkeen katsellaan tilannetta.

Nyt on luvassa Tampereenmatka ja parin viikon tauko seuraaviin livepeleihin. En taida myöskään pelata netissä ennenkuin palaan takaisin Rovaniemelle. Pieni teho-opiskelun paikka pokerin suhteen on kohdallaan. Motivaatio ei kylläkään ole huonossa kuosissa, mutta kohentunee sekin kun kitkuttaa tovin ilman korttien lätkimistä. Aikeissa on myös pohdiskella tämän pienen tauon aikana jokaista minimaalistakin virhettä mitä olen viime peleissä tehnyt ja ottaa niistä opikseni. Lukulistalla olisi yksi pokerikirja ja olen myös saanut hankittua muutamia uusia WPT-jaksoja katseltavakseni. Henkinen remontti käyntiin!



Nimim. Minäkö muka ottaisin asiat liian vakavasti?